SI CRANSTOUN -
Ska-katuketkusta R&B-tanssihallien keikariksi

Kuluvan vuoden huhtikuussa ensimmäistä muttei taatusti viimeistä kertaa Suomeen saapuvan Simon Cranstounin tähänastista uraa voi hyvillä mielin luonnehtia sensaatioksi – siksikin, ettei brittisinkkulistan Top20-rajaa jo pariin kertaan aikaisemman The Dualers -yhtyeensä suosiollisella myötävaikutuksella hätyytelleen Etelä-Lontoon kasvatin ole tarvinnut turvautua nousujohteisen työtaipaleensa varrella juurikaan oman perheen ulkopuoliseen apuun. Mikä on miehiään tämä parin vuoden takaisilla ska/reggae -yllätyshiteillä mainetta niittänyt, nyttemmin sooloartistina Jackie Wilsonin ja Sam Cooken tapaisten r&b-legendojen erääksi varteenotettavimmaksi manttelinperijäksi tituleerattu laulaja, jonka viimeaikaisista tekemisistä ovat niin kriitikot kuin musiikinkuluttajatkin ympäri maailman jaksaneet veistellä toinen toistaan ylistävämpiä todistajalausuntoja? Siitä koitti Blues News ottaa selvää.




Kaikki sai alkunsa jo vuosikymmeniä sitten Suur-Lontoon eteläisten ja kaakkoisten hallintoalueiden kulttuuririkkaissa maisemissa. Noilla seuduilla 1960-luvulta lähtien vaikuttaneen Cranstounin perheen taloudessa ei valtamerten takaisia uusia musiikki-virtauksia pahemmin arasteltu. Si'n isä Bill oli nuorena miehenä eräs saarivaltion aktiivisimpia ska-musiikin puolestapuhujia, joka soitteli sekä promotoi alan levyjä Lontoon silloisilla trendiklubeilla. Musiikillisen intressin jakoi myös Billin sierraleonelais-taustainen vaimo Jacqueline. Ska-, soul- ja r&b-pitoinen levytarjonta ei siis ollut tässä huushollissa koskaan kortilla – eikä liioin vanhempien kannustus, kun jälkikasvu, Si sekä hänen veljensä Tyber innostuivat teini-iässä toden teolla musisoimisesta sekä myöhemmin myös laulujen kirjoittamisesta:
- "Isäni oli ja on yhä melkoinen persoona. Milloin tahansa olimmekin veljeni kanssa hänen seurassaan, meille heräsi aina halu miellyttää häntä musikaalisesti. En sano tätä siksi, että hän olisi ollut erityisen auktoritäärinen meitä kohtaan, vaan yksinkertaisesti siksi, että hän oli ja on edelleen niin intohimoinen suhtautumisessaan omasta mielestään hyvään musiikkiin. Oli riemukas asia voittaa hänet puolellemme! Siispä oikeastaan koen olleeni etuoikeutettu saadessani jakaa hänen mieltymyksensä ska'han sekä klassiseen rhythm'n'bluesiin", muistelee artisti ja osoittaa olevansa edelleen silminnähden kiitollinen aikoinaan kotona nauttimastaan ymmärryksestä.

Varsinaisen lauluharrastuksensa Si aloitti hissukseen esiintymällä sikäläisillä kaduilla samanhenkisten ikätovereidensa kanssa. Myös Tyber-veli, kirjauduttuaan ensin 1990-luvun lopulla lontoolaisen elitistisen musiikki- ja näyttelijäkoulun (Guildhall School of Music and Drama) oppilaaksi sekä kunnostauduttuaan muutamaan otteeseen jopa tv-kasvona, liittyi veljensä seuraksi vielä tässä vaiheessa omaa musiikillista linjaansa haarukoineen katukollektiivin jäseneksi. Omilleen muutettuaan veljekset katukeikkailivat myös paljon kahdestaan. Tyyliksi kiteytyi vanhan koulukunnan ska ja reggae, ja kokoonpanon vakiintuessa ryhmää ryhdyttiin kutsumaan nimellä The Dualers.
- "Lauloimme veljeni kanssa kaduilla, koska meidän piti saada vuokramme maksettua! Se oli oikeasti ainoa syy! Me vain menimme joka viikko hommiin, hoidimme vuokramme, ja jos jotain extraa jäi, suuntasimme lauantai-iltana ulos bilettämään!", Cranstoun hykertelee, mutta näkee asiassa myös toisenlaisen puolen: "Vaikka olinkin ensimmäisillä kerroilla kauhusta kankeana, pidin siitä silti. Sain pian todeta, että se oli toinen luontoni. On mahtavaa kiertää nykyisin bändini kanssa ympäri maailmaa, mutta kaipaan monesti juuri sitä henkilökohtaista kosketusta yleisöön, jonka sain kadulla esiintyessäni. Raikas ulkoilma, akustiset soittimet... keikoilla kaikki menee välillä niin hulluksi, äänentoistotekniikan ja sen sellaisen johdosta."

Jamaikan rytmien ohella Si oppi arvostamaan jo pojankoltiaisena myös rhythm'n'bluesia, varhaista soulia sekä viihteellisempää, Nat "King" Colen, Perry Comon ja Frank Sinatran tapaisten "aikuisten" laulajien musiikkia. 1950- ja 60-luvun äänitteet sekä ulkoinen imago iskostuivat nuoreen tähdenalkuun kuin itsestään:
- "Vartuin lapsena tämän musiikin parissa vanhempieni innostuksen johdosta. Heillä oli levyjä ja minä kuuntelin niitä. Olen aina ihaillut sitä soundia, eikä se ole koskaan kuulostanut minun korvaani 'vanhalta musiikilta'. Äänet, melodiat, vaatteet, valokuvat albumien kansissa... kaikki näytti hyvältä ja pidin siitä."

Olennaista oli myös huomata, että tietyn tyylisellä musiikilla oli taipumus saada ihmiset helposti paitsi hyvälle tuulelle, myös liikkumaan. Nähdessään yleisönsä hyppäävän estoitta tanssilattialle ja osoittamaan, kuinka he siellä viihtyvät, saa Cranstoun myös omiin lavarutiineihinsa lisäpotkua.
- "Laulajana en ajattele olevani erityisasemassa vaan instrumentti – henkilö, jonka tehtävä on auttaa, että kaikki voivat tuntea musiikin", mies filosofoi. "Minusta tanssiminen on todella, todella tärkeää! Se saa veresi kiertämään, se pitää kroppasi kunnossa – ja kun tanssit rakastamasi musiikin tahdissa, olet interaktiivinen ympäröivän äänimaailman kanssa, voit kuulla kaikki ne rytmit ja melodiat... Tanssikaa siis vapaasti, ihmiset, ja vaikka sinulla ei olisi rytmitajua, tanssi silti. Se tekee olosi hyväksi!"

Vanhan lapsuudensankarin Jackie Wilsonin "löytyminen uudelleen" polkaisi osaltaan käyntiin myös Cranstounin soolouran. Jo inttiaikojensa bändissä Wilsonin jättihittiä Reet Petiteä kokeillut Si halusi tehdä esiintyessään kunniaa idolilleen, kuitenkaan kopioimatta tätä nuotista nuottiin. Herrojen laulusoundien yhteneväisyydet jo tiedettiin, mutta esikuvan materiaalin esittäminen ujostutti yhä. Ryhtyessään kirjoittamaan omia kappaleita Si:n kynästä syntyikin heti ensimmäisten tuotosten joukossa tribuutti juuri Reet Petitelle:
- "Musiikkityyleistä puhuttaessa, aikaisemmalla urallani lauloin useimmiten harmonioita sekä soolo-osuuksia, joiden tuli oli balanssissa veljeni äänen kanssa. Erkaannuttuani soolouralle minulle avautui tie kokeilla vapaammin, mihin kaikkeen äänialani ulottuu. Koin myös huomattavan määrän painetta päättäessäni jatkaa ammattimaista musiikin tekoa, koska jättäessäni The Dualersin oli yhtye saavuttanut erittäin korkean suosiotason. Kaikki tämä innoitti minut omaksumaan tyyliini samanlaisia superkorkeita ylä-ääniä, jotka olivat olleet Jackie Wilsonin tavaramerkki. Tiesin silti, että voidakseni todella tehdä ihmisiin vaikutuksen minun oli oltava paljon muutakin kuin vain esikuvani imitaattori. Minun siis tarvitsi vakuuttaa asia ensin itselleni, joten käytin kokonaisen vuoden uusien laulujen kirjoittamiseen. Materiaalia syntyi kaksi albumillista, ja puolet niistä on nyt mukana tuoreimmalla levylläni. Dynamo on yksi kappaleista."

Mutta palataan vielä askel historiassa taaksepäin. Laajimmillaan 10-henkistä, ensilevytyksensä aikoihin v. 2004 edelleen Lontoon kaduilla säännöllisesti notkunutta The Dualersia alettiin nähdä yhä suuremmissa keikkapaikoissa. Lokakuussa 2004 se saavutti heti debyyttisinkullaan Kiss On The Lips Englannin sinkkulistojen sijan 21. Ilman varsinaista levy-yhtiötä, markkinointia tai muutakaan ammattimaista tuotantokoneistoa, bändin keskeiseksi voimavaraksi muodostui heidän alati kasvanut fanikuntansa – sama, joka vie nyt eteenpäin myös Si Cranstounia tämän soolouralla. Lisäksi veljekset ovat luottaneet, paitsi omaan näkemykseensä, aina näille päiville saakka myös vanhemmiltaan saamaansa palautteeseen. Taustalla on eittämättä piillyt halu pitää jatkossakin kaikki langat visusti omissa hyppysissä – jopa siinä määrin, että miltei kaikki kaksikon levytykset ovat syntyneet omassa kotistudiossa, oman levy-yhtiön julkaisemina.
- "Kyllä se on ollut enemmän ja vähemmän tietoinen valinta. Esimerkiksi edellisen sooloalbumini levytin ja miksasin yhdessä bändini trumpetistin Jon Radfordin kanssa. Minulla ei itse asiassa ole ollut vaihtoehtoa - koska levy-yhtiöt eivät ole vieläkään käyneet koputtelemassa kotiovellani! Toisaalta enpä ole tainnut edes etsiä niitä kovinkaan vakavissani. Ei näet ole ollut aikaa. Kun Dynamo löi itsensä läpi, minut buukattiin esiintymään ympäri maailmaa. Tarvitsin kuitenkin myös pitkäsoiton, joten minun oli turvauduttava omaan Galley Music -yhtiööni. Viime aikoina suuremmat levymerkit ovat jo toki olleet jonkin verran kiinnostuneita, mutta olen yhä vapaa kaikista sopimuksista!"

The Dualersin seuraava, v. 2005 ilmestynyt sinkkuraita, jälkeenpäin myös brittielokuvan "Fool's Gold" (2008) soundtrackillä soinut Truly Madly Deeply menestyi sekin myyntitilastoissa, pysäyttäen lopulta nousunsa marraskuussa 2005 sijalle 23. Veljesparin suksee ei jäänyt huomioimatta tiedotusvälineissäkään, minkä myötä vierailut tv- ja radio-ohjelmissa muodostuivat heille pikkuhiljaa arkipäiväksi. Esiintymisareenatkin kasvoivat taas kasvamistaan, samoin turneet ympäri Eurooppaa. Lisäksi mainetta vankisti maaliskuusta 2006 marraskuuhun 2007 jatkunut "Skavoovie"-klubi Lontoon West Endissä, jonka kuukausittaisia sessioita The Dualers menestyksellä isännöi. Seuraava sinkku Don't Go kesällä 2006 noteerattiin jälleen kansallisella tasolla, mutta syystä tai toisesta osa levyn myyntimerkinnöistä jäi lopulta rekisteröimättä, joka puolestaan hyydytti kiekon listasuosion aiempia julkaisuja vaatimattomalle ranking-sijalle 61. Myös bändin debyyttipitkäsoitto "The Melting Pot" ilmestyi vuoden 2006 puolella.

Nykyisin Lontoon Bromleyssä päämajaansa pitävä Dualers on julkaissut tähän päivään mennessä 11 albumia sekä pari dvd:tä, joista valtaosan omakustanteina Cranstounien pyörittämän Galley Music -yhtiön kautta. Viimeisimmillä levyillä "With Respect..." sekä Cherry Red -merkin jakelun turvin julkaistulla Prince Buster -tribuuttialbumilla "Prince Buster Shakedown" (Phoenix City Records) Si ei ole enää vakiojäsenenä mukana. Kokonaan hän ei ole silti kasvattiyhtyettään hyljännyt, vaikka vetovastuu on nyt siirtynyt Tyberille:
- "Veljeni vastaa tätä nykyä Dualerista. Koska itselläni on siinä vähemmän osuutta, jää minulle enemmän vapaata aikaa omille projekteilleni. Ne taas ovat antaneet mahdollisuuden syventyä perusteellisemmin rhythm'n'blues-vaikutteiseen suuntaan", perustelee mies valintaansa, jättäen kuitenkin tulevaisuuden vielä tältä osin avoimeksi: "Olen vain ollut niin kovin, kovin kiireinen - ettei kertakaikkiaan ole jäänyt aikaa Dualersille - ja veljelläni on riittänyt myös hoppua. Ehkäpä sitten kun tilanne tästä hieman rauhoittuu, ryhdymme jälleen puuhaamaan levyä yhdessä. Olen kyllä jo kirjoittanutkin melkoisen nipun uusia lauluja..."

Syksyllä 2010 käynnistyneen soolouransa Si Cranstoun aloitti saman tien voimallisesti. Ensin nettikanavia pitkin levinnyt sekä sittemmin BBC:n tuen avulla valtakunnan ykköstarjottimelle katettu pirteä tanssirenkutus Dynamo lanseerasi ilmestyessään lokakuussa 2010 kertaiskulla Si'n uuden soundin, eikä kaverin suvereenin tyylilajin hallinnan, esiintymistaitojen sekä särmikkään ulkoisen habituksen ihailulle tunnu edelleenkään näkyvän loppua. Itse hän kuvailee oman musiikkinsa ydinviestiä seuraavasti:
- "Kyse on elämänmyönteisyydestä. Kaiken perustana ovat sanat 'toivo' ja 'optimismi'. Edes surulliset laulut eivät oikeasti saisi tehdä sinua surulliseksi! Keskeinen tavoitteeni onkin ajaa paha mieli pois kuulijastani ja korvata se hyväntuulisuudella!"

Vuolasta kiitosta menestymisen osatekijänä saa myös laulajan vakituinen keikkaorkesteri, joka on seurannut häntä viime aikoina myös studion puolelle:
- "Totta, olen ollut onnekas saadessani näin mahtavan bändin. Meillä on aina hauskaa lavalla keskenämme - ja luulen, että sillä on myös merkitystä tekemälleni musiikille. Tapasimme kaikki aikoinaan keikoilla: kun joku suositteli minulle hyvää soittajaa, annoin hänelle mahdollisuuden kokeilla. Nämä kundit ovat osoittautuneet parhaimmiksi yhtyekavereiksi, mitä olisin voinut ikinä kuvitella!"

A-luokan taustajoukkojensa motivoimalla Cranstounilla on siis piisannut yllin kyllin temmellettävää myös ääniterintamalla. Galley Musicin kotipolttoiselta haiskahtaneen tuotantolinjan uumenista markkinoille puristetut cd:t "Get Lively" (2009), "Skinny Jeans" (2009) sekä jouluteemainen ska-kiekko "Get Festive, Vol. 1" (2010) jäivät vielä kohtalaisen pienen harrastajapiirin salaisuuksiksi, kun taas "Alternative Floor Fillers" (2010) sekä "Dancehalls And Supper Clubs" löysivät jo tiensä kansainvälisiinkin jakelukanaviin, vuoden 2012 jälkipuolella myös valikoituihin suomalaisiin import-liikkeisiin sekä online-myyntiin.

Toukokuussa 2012 toistaiseksi uusimman sinkkunsa Rise & Shine sekä hetikohta sen perään edellä mainitun "Dancehalls And Supper Clubs"-cd:nsä julkaisseen Cranstounin kiertueallakka täyttyy vuodelle 2013 kiivasta tahtia. Vakituisen säestysryhmänsä kanssa keikkaileva artisti suuntaa maaliskuussa Yhdysvaltoihin Viva Las Vegas -kinkereille, missä hän pääsee lämmittämään tapahtuman päälavan itselleen Little Richardille! Helsingin Savoy-teatterin ohella kevään aikana on Euroopan esiintymisiä tiedossa mm. Ranskassa, Saksassa, Tanskassa ja Norjassa. Kesäkuussa on vuorossa useamman viikon trippi Australiaan. Lähimmäs Suomea on kokoonpano päässyt aiemmin pistäytyessään heinäkuussa 2012 Åmålin bluesfestivaaleilla Ruotsissa. Uskaltakaapa siis edes harkita tulevan pääkaupunkikeikan jättämistä väliin... Nyt nimittäin tullaan viimeistään kirjaamaan aikakirjoihin, että vanha elokuva- ja revyy-teatterikin taipuu mitä oivallisimmaksi tanssihalliksi, jos yleisö vain itse niin haluaa. Ja Si Cranstounin kivutessa mille tahansa aurinkokuntamme stagelle niin myös saletisti tapahtuu:
- "Suomalaiset! Kiitos tukemisestani, mutta nyt... valmistautukaahan takaisinmaksuun - showtime nimittäin lähestyy!"


- Toim. Pete Hoppula -

---

SI CRANSTOUN Dancehalls And Supper Clubs (Galley Music SICCD 001) -12 (1) Coupe De Ville (2) Run Free (3) Italian Eyes (4) Daddies Gotcha (5) Tweet On Twitter (6) Bella Principessa (7) Nightime (8) Rise & Shine (Vinyl Mix) (9) Moon & Stars (10) Ella Hula Hula (11) Dynamo (Big Band Cut) (12) Lonesome Heart Bandit (Heavy Guty Mix) Si Cranstoun ponnahti näkökenttään vuoden 2010 lopulla ilmestyneellä Dynamo-videollaan. Venyvän kumin tapaan liikehtivä notkeaääninen laulaja yhdistettynä kepeästi hypähtelevään sävelmään toi oitis mieleen muistoja kultaiselta (?) kahdeksankymmenluvulta. Silloinhan brittilän viatonta MTV-sukupolvea piinattiin epätodennäköisellä ykköshitillä, kun Jackie Wilsonin postuumisti julkaistu Reet Petite hyökkäsi yllättäen listojen kärkipaikalle. Ei tässä kuitenkaan kokonaan lainasaappaissa talsita, vaikka velka Wilsonille avoimesti tunnustetaankin ja esimerkiksi Tweet On Twitter on kuin suoraan Bobby Dayn lintukirjasta napattu. Hyppysellisiä on lainattu sieltä täältä early soulista, rhythm and bluesista ja italian iskelmästä ja kokonaisuus keinahtaa Jamaikan suuntaan, vaikka täysiverisiä ska-rytmejä ei kuullakaan – kaikuja kuitenkin, etenkin torviarreissa. Vaikka tanssikansaa sataprosenttisen varmasti liikuttava kepeä poljento dominoikin levyä, itseäni miellyttää erityisesti ne kohdat, joissa sankarimme hieman hellittää tempoa. Levyn huippukappale on Run Free, joka vakuuttaa herran kyvyistä hieman tukevamman, gospeliin vivahtavan materiaalin parissa. Oma sävellys vanhaan Nighttime-teemaan ei ole hullumpi ja omalle pojalle omistettu Daddies Gotcha selviää kuiville sekin, vaikka vaikealla tunteikkaan tulkinnan sektorilla operoikin. Vaikka komppimaailmaan hieman lisää vaihtelua mahtuisikin, niin kaikenlaista mukavaa ja häpeämättömän tarttuvaa koukkua niihinkin on kylvetty. Italianiskelmästä ja havaijin eksotiikasta ammentavat kepeämmät lallatukset jäävät soimaan pääkoppaan, halusi tai ei. Kiistatta lahjakas oman tiensä kulkija tämä herra on ja hyvä valinta kevään Stompin’-bileisiin. Katusoiton koulima komeaääninen viihdyttäjä lienee takuuvarma kehon ja mielen liikuttaja kevään huippukonsertissa. Teksti: Marko Suutarla (julkaistu BN-numerossa 1/2013)

---

Si Cranstoun & his Band
Stompin' at the Savoy 2013 -festivaaleilla
Helsingin Savoy-teatterissa lauantaina 6. huhtikuuta!

Kokoonpano:
Si Cranstoun - laulu/komppikitara
Jason Oliver "Jay" Gipson - soolokitara
Daniel "Dan" Faulkner - saksofoni
Stewart “Stew" Pannaman - kontrabasso
Meridan "Mez" Clough - rummut

---

Lisätietoa artistista (sekä The Dualeris -yhtyeestä):
http://www.sicranstoun.com
http://www.facebook.com/pages/Si-Cranstoun/101681266549495
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Dualers
http://www.thedualers.com