     |
|---|
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|---|
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
|
|
|---|
 |
|
|---|
|
Blueskonkari BN:n haastattelussa David Evans, Harvardin ja Los Angelesin kautta Memphisin yliopiston etnomusikologian professoriksi päätynyt monitoimimies, on uurastanut yli 50 vuotta afroamerikkalaisen musiikin, erityisesti bluesin ja gospelin hyväksi ympäri maailmaa, mm. palkittuna tutkijana ja luennoitsijana sekä kenttä-äänittäjänä, noin 50 levyn tuottajana, elokuvaajana, festivaalijärjestäjänä, konsulttina ja tuotteliaana tietokirjailijana, ediittorina sekä kriitikkona, vuodesta 1972 lähtien myös kitaristina ja sittemmin laulajana. Hän on saapumassa Helsinkiin Stompin’ at the Savoy -festarille huhtikuun viidentenä päivänä, ensimmäistä kertaa Suomeen. Toivon, että yleisöä tulee runsaslukuisesti paikalle.  Tapasin Evansin keväällä 1988 Memphisissä, jolloin pääsin haastattelemaan hänen lisäkseen myös Big Lucky Carteria Suomen Yleisradioon. Heti perään haastattelin Jessie Mae Hemphilliä Mississippin Clarksdalen Sunflower River -bluesfestareilla (ks. BN 124); David houkutteli minua jatkamaan haastattelusarjaa vielä Jack Owensin kanssa, mutta se jäi tekemättä. Alla olevat sähköpostihaastattelukysymykset asetin tammikuussa 2013 jatkoksi ja täydennykseksi Pertti Nurmen ja Kari Kempaksen Italian Roccabiancassa kesäkuussa 2008 tekemään haastatteluun (ks. BN 232, s. 60-61). Kenttä-äänityksistä ja studiotallenteista  Aloitit säännölliset afro-amerikkalaisen musiikin
kenttä-äänitykset Etelässä vuonna 1965. Näistä
syntyi suunnilleen tusina albumeita 1970- ja
1980-luvulla. Vaikka nämä vinyylit saattavat
olla vaikeasti saatavissa, millä levymerkeillä
ne julkaistiin? Onko joitakin näistä äänityksistä
julkaistu viime aikoina uudelleen CD-boxeilla?– Kaikki LP:t ja CD:t uudelleenjulkaisuineen on listattu lähettämässäni liitetiedostossa [levymerkeillä British Decca, Rounder, Blue Horizon, Testament, Arhoolie, Matchbox, Flyright, Advent, Archive of Folk Song, Vogue, High Water, Wolf, P-Vine, Blue Moon, Hot Fox, Inside Memphis, HMG, Blueside, Inside Sounds, HighTone ja MJCR]. Ikävä kyllä kaikki kenttä-äänitykseni ovat loppuunmyytyjä, mutta Parlortone (Dust-to-Digitalin vinyyliosasto) julkaisee lähiviikkojen aikana uudelleen vinyylillä gospel-albumin Sorrow Come Pass Me Around. Osa 1980-luvun studiolevytyksistä on saatavilla HMGmerkillä (sen omistaa Shout! Factory) ja Inside Sounds -merkillä. Muita raitoja voi ladata digitaalisesti. Neuvottelen paraikaa erään levy-yhtön kanssa kenttä-äänitysteni laajoista CD-box-julkaisuista. Oletko suunnittelemassa muiden artistien levyttämistä? – Nähdäkseni olen saatttanut päätökseen oman osuuteni uusien blues- ja gospel-levytysten parissa, paitsi itse esiintyvänä artistina. Onhan hyvää musiikkia vielä runsaasti tarjolla, mutta ei paljon sellaista, jonka levyttämisestä olen kiinnostunut. Ja onhan nykyään muita, jotka tekevät tätä hommaa. Mielenkiintoni kohdistuu tätä nykyä 1960- ja 1970-luvun vanhojen äänitysteni työstämiseen sekä etiopialaisen musiikin tallentamiseen. Syyskuussa 2012 äänitin Etiopiassa useita tunteja sikäläistä perinteistä musiikkia. Kirjallisia projekteja  Oletko kirjoittanut uusia kirjoja bluesista tai sitä
lähellä olevista aihepiireistä? Mitä olet saanut
valmiiksi ja mitkä ovat yhä työstämisvaiheessa?– Minulla on monia projekteja, joita haluaisin toteuttaa. Ongelmana on aina aika. Perhe-elämän ohella on opetustyö, toimitustyö ja ura esiintyjänä. Olen nyt eläkkeellä Memphisin yliopistosta, mutta jatkan opetustyötäni vielä neljän tulevan kevätlukukauden ajan. Lisäksi jatkan Mississippin yliopiston julkaiseman American Made Music -kirjasarjan ediittorina; sarjassa ilmestyy noin viisi tai kuusi kirjaa vuodessa ja arvioitavia käsikirjoituksia tulee enemmänkin. Nautin muiden kirjoittajien auttamisesta. Mielelläni haluaisin toteuttaa suunnitelmani kenttääänitysteni CD-boxien lisäksi ensinnäkin korjatusta, laajennetusta ja ajankohtaistetusta versiosta vuonna 1971 julkaistusta Tommy Johnson -kirjastani, toiseksi Blind Willie McTellistä kertovasta kirjasta, ja kolmanneksi yksikielisistä soittimista. Lisäksi olen ajatellut kirjoittaa oppikirjan bluesista yliopistollisia luentokursseja varten. Mutta tämä ei ehkä mahdu yhteen elinikään. Olen hidas kirjoittaja. Luentoja ympäri maailmaa Olet myös kertonut laajemmalle yleisölle bluesista monilla luennoillasi yliopistourallasi, erityisesti Memphisin yliopiston edustajana. Annatko nykyisin luentoja enimmäkseen eurooppalaisissa yliopistoissa? Jatkatko esitelmöintiä myös bluesfestivaaleilla? Jos näin on, onko lähestymistavassa eroja Euroopan ja Amerikan Yhdysvaltain välillä? – Memphisin luentojen lisäksi esitelmöin enimmäkseen Euroopassa, vaikka yhden kurssin pidin Etiopiassa vuonna 2011. Joillakin luennoilla mukanani on kitara, joten ne ovat yhdistelmä luentoa ja musisointia. Lisäksi vedän workshoppeja eli työpajakursseja. Olen luennoinut muutamilla blues- ja folkfestivaaleilla, mutta useimmiten festivaaleilla on tarjolla vain musiikkiesityksiä. Vuonna 2012 minulla oli viisi Euroopan-kiertuetta, mutta muistaakseni annoin vain neljä luentoa tai luentoa soittonäyttein. Kaikki muu oli konsertoimista. Yleensä ottaen eurooppalaiset yleisöt pystyvät yhdistämään tähän musiikkiin enemmän älyllistä mielenkiintoa uhraamatta kuitenkaan siitä saatavaa etupäässä fyysistä ja emotionaalista nautintoa. Memphisin blues-elämää  Palataanpa Memphisiin. Kun vertaan vuosien
1982 ja 1984 käyntejäni Memphisissä, vuonna
1988 Beale Street oli avautunut yhä enemmän,
erityisesti turisteille; tosin muutama paikallinen
kapakka sähköisine bluesbändeineen (esimerkiksi
Fieldstones) jatkoi vielä tuolloin mustien asuinalueilla.
Kuinka bluesklubitilanne on kehittynyt
vuosien 2008 ja 2012 välillä? Onko tiettyjä alueita,
joissa olo saattaisi tuntua vielä aika rankalta?– En enää käy kovin usein bluesklubeilla, jollen itse esiinny niissä tai jollei minulla ole kauempaa tullutta vierasta mukanani. Olen nähnyt musiikkia silloin, kun se oli 1980-luvulla parhaimmillaan: Jack Owens, Hammie Nixon, Jessie Mae Hemphill, R.L. Burnside, Fieldstones, Hollywood All Stars jne., puhumattakaan Mississippi John Hurtista, Fred McDowellista, Skip Jamesista, Son Housesta, Bukka Whitesta, Roosevelt Holtsista, Mager Johnsonista, Houston Stackhousesta ja isosta joukosta muita 1960- ja 1970-luvun esiintyjiä. Nykypäivinä ei ole tarjolla paljonkaan sellaista kuultavaa, mikä kiinnostaisi minua niin paljon, että lähtisin kotoani [joka on Memphisin ulkopuolella]. Tarjonta ei ole (minulle) erityisen uutta tai sitten se ei ole erityisen hyvää. Mutta suosittelisin nykytarjontaa niille nuorille ihmisille, jotka eivät olleet täällä Memphisissä 1980-luvulla. – Klubeilla on tarjolla yhä hyvää bluesia, ja elävä musiikki tarvitsee yleisöä. Suurin osa Memphisin bluesaktiviteeteista on tätä nykyä Beale Streetillä, silloin tällöin muilla klubeilla pitkin kaupunkia, lisäksi festivaaleilla kuten Beale Street Music Festival toukokuussa ja Memphis Music and Heritage Festival syyskuussa. Täällä oli aikanaan useita paikallisklubeja, joissa oli vanhan 1950- ja 1960-luvun juke jointien ilmapiiri. Ainoa nykyään tietämäni paikka on Wild Bill’s, mutta se on usein turistien kansoittama. On mahdollista, että on olemassa muita juke jointeja pääasiassa mustien asuinalueilla, mutta niitä ei löydä, jollei lähde erikseen etsiskelemään. Ne eivät mainosta, niillä on vakiobändi ja suurinpiirtein vakioyleisö joka viikko, yhden illan ajan. Se on kuin kirkko! Omista levytyksistä  Oletko julkaissut uusia omia levyjä? Onko bluesin
levyjen jakelussa ongelmia nykyisessä teknologisessa
ja taloudellisessa tilanteessa?– Äskettäin, vuoden 2012 puolella, julkaistiin Saksassa äänitetty CD ”Live At Alte Post”, Blind Lemon -merkillä. Nykypäivinä levitys on äärimmäisen vaikeaa. Lähes kaikki levyt, jotka saan myytyä, myyn keikoilla. Lisäksi on hieman aktiivisuutta digitaalisen latauksen puolella. Luullakseni suurimmalle osalle artisteista tämä on tuttu juttu. Obama valittiin uudestaan presidentiksi viime marraskuussa. Oletko kirjoittanut uusia lauluja, joissa on yhteiskunnallisia kommentteja, kenties tulevalla singlellä tai albumilla? – Uudella CD:lläni on laulu Hard Working Man muutamine säkeistöineen yhteiskunnallisia kommentteja. Laulu perustuu Peetie WhetstrawSection 1n vanhaan kappaleeseen, mutta tein siihen omia lisävärssyjäni. Oli minulla myös yhteiskuntakriittinen laulu uudeksi vuodeksi 2012, mutta se jäi levyttämättä. Nyt taitaa olla liian myöhäistä. Sen voi nähdä YouTube -videolta, joka taltioitiin Ranskassa alkuvuodesta 2012 tosin kamera oli kaukana ja yleisön melu on aikamoinen. Vuonna 2008 tein Obama Man -videon ollessani tuon vuoden heinäkuussa Ranskan-kiertueella, Amerikan presidentinvaalikampanjan aikoihin. Marc Oriol tuotti sen ja se on nähtävissä YouTubessa. Mielestäni se oli helkkarin hyvä laulu, mutta se julkaisitiin vasta syyskuussa, liian myöhään vaikuttaakseen mitenkään kampanjaan. No, Obama voitti joka tapauksessa! Vuoden 2007 CD Needy Time sisältää poliittisin sanoituksin silatut laulut [vuoden 2001] syyskuun 11. päivästä ja Irakin sodasta (Bring The Boys Back Home) sekä hirmumyrsky Katrinasta (God Rode In The Windstorm). Perinteisen bluesin edustajat Miten perinteinen Deltan down home blues, erityisesti akustisena, pärjää nykyaikana keskisessä Etelässä?  – No nykyään tuskin on enää akustista bluesia kirjaimellisessa
merkityksessä. Mutta on kyllä jonkin
verran olemassa yksin esitettyä bluesia. Perinteisistä
afrikkalais-amerikkalaisista artisteista puhuttaessa
kyse on pitkälle Robert Belfourista ja Blind Mississippi
Morrisista. Belfouria levytin ensimmäisen kerran
vuonna 1994 saksalaiselle CD-julkaisulle The Spirit
Lives On, Hot Fox -merkille. Valitettavasti levy on tätä
nykyä loppuunmyyty; CD:llä on myös kaksi ensilevytystäni
omalla nimelläni. Ehkä Dianne Pricea, erittäin
hyvää laulajaa ja pianistia, voisi pitää perinteisenä
bluesartistina. Kaikki muu on kaltaisiani revivalisteja
[henkiinherättäjiä]. On kuitenkin olemassa vähäisiä
jäänteitä sähköisestä bluesbändi-skenestä, joka on
peräisin vanhoista paikalliskapakoista. Donald Big
D Valentinella on tosi hyvä yhtye. Tallensin häntä
1980-luvulla Hollywood All Starsien nuorena rumpalina. Nyt hän kuuluu vanhoihin tekijöihin. Hänen
isänsä ja isoisänsä olivat bluesmuusikoita. On myös
joitakuita muita, jotka soittavat Beale Streetillä.
Suomen televisio näyttää harvakseltaan ohjelmia,
joissa on mukana joku kuuluisa brittikokki
(nimeä en muista) vierailemassa Mississippissä tai
kuuluisa näyttelijä nyttemmin myös bluesartisti
Hugh Laurie on käymässä lempipaikoissaan Louisianassa
jammaillakseen muusikoiden kanssa;
tällä tavalla laajempi yleisö pääsee näkemään
monenlaista bluesväkeä julkkisten ansiosta.
Maalaisbluesartistit rapakon takaa ovat nykyisin
harvinaista herkkua suomalaisilla bluesfestivaaleilla,
vaikka festareita on ympäri vuoden.Mistä ja mitä artisteja suosittelisit etsiskelemään Suomeen tuotaviksi? – Julkimot voivat useinkin tehdä tärkeän palveluksen kiinnittäessään huomiota harvinaiseen musiikin lajiin mikäli eivät yritä lähteä jammailemaan muusikoiden kanssa. Silloin seurauksena on tavallisesti musiikillinen törmäys tai turhanpäiväistä egon paisuttelua asiansa osaavat muusikot todistavat kykenevänsä löytämään yhteistä musiikillista maaperää, mikä sinänsä ei ole mikään ihme. Nykyään bluesin piirissä on paljon hyviä artisteja. Suosittelisin erityisesti Robert Belfouria. Dianne Price on upea, mutta luullakseni hän ei halua matkustella. On monia hienoja revivalisteja kuten Mississippi Gabe Carter. Useat heistä pitävät majaa Euroopassa: Little Victor Espanjassa, Saksassa puolestaan Tom Shaka, Rainer Wöffler, Peter Krause ja Ferdi Kraemer, Itävallassa Eric Trauner, Al Cook ja Hans Theessink, Slovakiassa Lubos Bena, Englannissa Dave Peabody, Ranskassa Hubert 06, ja monia muita tapaamiani. On tylsää mainita nimiä tietäessään, että monia hyviä unohtui tästäkin listauksesta. Lopuksi Onko mitään muita uutisia koskien itseäsi tai bluesia ylipäänsä? – Se vain, että olen kovin innoissani tulossa Suomeen, ensimmäistä kertaa. Suomi on ollut kauan johtava maa oman kansanperinteensä säilyttämisessä ja esille tuomisessa, myös maailman muiden osien perinteiden arvostamisessa. Yksi kirjoistani julkaistiin [v. 2001] Suomessa: ”The Coon In The Box”: A Global Folktale In African-American Context, toisena kirjoittajana John Minton. Se on 277. osa Suomalaisen Tiedeakatemian monografiasarjassa Folklore Fellows Communications. Sarja perustettiin yli 100 vuotta sitten.
 David Evans (laulu/akustinen kitara)Stompin' at the Savoy 2013 -festivaaleilla Helsingin Savoy-teatterissa perjantaina 5. huhtikuuta! Lisätietoa artistista: http://en.wikipedia.org/wiki/David_Evans_(musicologist) http://www.myspace.com/uncledavidevans http://www.allmusic.com/artist/dr-david-evans-mn0000646151 |
David Evans - You've Got To Cross The River Of Jordan (1994) David Evans - Bring The Boys Back Home (live, 2007) David Evans - Big Road Blues (live, 2007) David Evans - Pony Blues (live, 2009) David Evans & Rainer Wöffler - Kind Hearted Woman (live, 2011) David Evans, Peter Funk & Herbert Wegener & Apex Jugbusters - Tapping That Thing (live, 2011) David Evans & Elmo Lee Thomas - Waiting For A Train (live, 2012) Jessie Mae Hemphill with David Evans - Baby Please Don't Go (live)
|
|---|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|---|